*

Kantapöydässä Tukevaa asiaa tuopin ääressä.

Oluttiedon ja -terminologian koulutus tarpeen

Suomalainen olutjournalismi on vain reilun kolmen vuosikymmenen ikäinen. Se on kuitenkin ollut voimissaan pidemmän ajan kuin suuri osa käsityöoluista makukokemuksensa ammentava sukupolvi on nauttinut oluitaan tai edes elänyt.

Olutjournalismimme kulmakiveksi voidaan laskea edesmenneen lehtimiehen ja kirjailijan Unto Tikkasen aloittama olutkoulu Uudessa-Suomessa 1980-luvun alussa. Unto teki vuosikymmenet uraauurtavaa työtä sekä olutkulttuurin että alan journalismin eteen.

Tänä päivänä leimansa olutkirjoittamiselle antavat kymmenet olutblogit sekä maakuntalehtien ja -radioiden voimakas innostus paikallisia oluita ja niiden uusia valmistajia kohtaan. Myös naistenlehdet sekä yleisaikakauslehdet verkkosivuineen ovat kiinnostuneita pienpanimobuumista ja valtavasta olutmakujen kirjosta.

Bloggareiden joukossa on runsaasti oluesta innostuneita ihmisiä, joilla alan terminologia on jollakin tavalla hallussa, mutta suomen kielen osaamisessa on runsaasti puutteita. Ammattilaismedian puolella tilanne on taas päinvastoin: kieli hallitaan kohtalaisesti, mutta vierteet ja mäskit menevät iloisesti keskenään sekaisin.

Oluttrendit tulevat Suomeen lähinnä Yhdysvalloista ja Länsi-Europasta muutaman vuoden viiveellä. Niiden mukana tulevat myös englannin kieleen pohjautuvat uudissanat. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi mustalaispanimo (engl. gypsy brewery), käsityö- tai käsityöläisolut / -panimo (craft beer / brewery), sessio-olut (session ale) sekä lyhenteet IPA (India Pale Ale), APA (American Pale Ale), DIPA (Double India Pale Ale) ja IBU (International Bitter Unit).

Kotimaisten kielten keskus ei kestä vauhdilla vaihtuvien trendien perässä. Suomen kielen sanakirjaan on hyväksytty vasta murto-osa olutalan uudissanoista. Kun vuosi sitten kysyin Kielitoimistolta mustalaispanimolle suomenkielistä vastinetta, sain kehotukseksi käyttää kankeaa sopimusvalmistuttaja-sanaa. Samalla sain lähes ehdottoman kiellon olla käyttämättä mustalaisalkuisia sanoja, jotta en loukkaisi yhtä kansanryhmää.

Otetaan vielä toinen esimerkki. Meillä suosituksi pienpanimo-olutta vastaavaksi termiksi on noussut sana käsityöläisolut, jota minä en suostu käyttämään lainkaan. Käytän mieluummin sanaa käsityöolut. Käsityöläinen on Kielitoimiston sanakirjan mukaan käsityötä ammatikseen harjoittava henkilö: suutari, ompelija ym. käsityöläiset. Sen sijaan käsityö on käsin tai käsityökaluin suoritettavaa työtä.

Monissa käsityöläispanimoiksi itseään nimittävissä pienpanimossa käsityötä on vain osa valmistusprosessista, joka sekin on usein mäskäysohjelmineen, lämpötilan säätelyineen tai pullotuksineen automatisoitua. Käsityöläisyyttä edustaa lähinnä asenne eli halu erottua pienenä yrityksenä muista alan toimijoista, mikä on kuitenkin todellisuudessa aika kaukana hatuntekijän, sukankutojan tai lasinpuhaltajan aidosta käsityöläisyydestä.

Olutterminologia kaipaa oman fooruminsa, jossa me alan toimijat ja kirjoittajat määrittelisimme yhdessä kielenhuollon ammattilaisten kanssa, mitä termejä ja sanoja käytetään oluesta ja panimoista kirjoitettaessa.

En haluaisi enää lukea yhdestäkään tiedotteesta ja sen perään kymmenistä lehdistä ja verkkosivuilta, että "sessiotyyppinen olut on yleisnimitys alkohoholiprosentiltaan miedoille oluille" tai että kotioluenharrastajana pätevöitynyttä oluenpanijaa tituleerataan artikkelissa – tai hän esittelee itsensä radiossa – panimomestariksi.

Heitänkin pallon kaikille oluesta kirjoittaville ihmisille, niin ammattilaisille kuin amatööreillekin, Kielitoimistolle, oppilaitoksille, tiedotusvälineille sekä panimoille ja niiden etujärjestöille, jotta tällainen foorumi syntyisi mahdollisimman pian ja kaikki kynnelle kykenevät oluenmaistelijat ottaisivat sen kehittämiseen osaa.

Heikki Kähkönen
puheenjohtaja
Olutliitto ry

(Julkaistu OlutPOSTI-lehdessä 3/2015)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomen valtion ahneus ei anna tilaa olutkulttuurille, joten koulutus on hukkaan heitettyjä resursseja.
Suomen talouden alamäki johtuu valtion ahneesta verotuksesta, joka on tuhonnut yksityisen sektorin toiminnallisuuden.

Käyttäjän TuomasPere kuva
Tuomas Pere

Tosi hyvää pohdintaa Heikillä.

Oli pakko tarttua kynään kun meillä panimon nimessä on tuo käsityöläispanimo eli Pyynikin käsityöläispanimo. Meille nimi valikoitui aikoinaan juurikin sen käsillä tekemisen, kotiteollismaisen ja tietysti tamperelaisen työläisosaamisen kautta. Ja kun meillä pientä laitteistoa on käytetty se on todellinen käsilla tekemisen vaativa laitteisto. vanha englantilainen pubipanimokokonaisuus, automatiikkaa nolla. Ainoat "napit" ovat kun keittokattilan vastukset yhdistetään sähkövirtaan ja kun pumpulla siirretään vierre keitosta käymiseen. Kaikki muu on oikeasti käsillä duunattua ja aistinvaraisesti etenevää.

Mutta. Nyt kun meillä on tullut iso puoli, tuotantomäärät kymmenkertaistuneet ja hieman tullut "nappeja" lisää prosessiin niin olen pohtinut tuota panimomme nimeä. Voidaanko olla enään käsityöläisiä ja jos niin kuinka paljon. Toki olemme jättäneet pienen laitteiston vielä käyttöön ja sillä tehdään käsin mutta sen tuotanto-osuus on varsin vaatimaton kokonaisuuteen ja varsinkin suhteessa aiempaan.

Tuohon Panimomestaritittelöintiin en oikein osaa muuta kantaa ottaa kuin sen että toimittajat ja ylipäätänsä monet ihmiset yksinkertaisesti kutsuvat oluentekijöitä panimomestareiksi. Ja itsenikin kohdalla vaikka on kertonut tittelikseen oluentekijän tai olutmestarin, on saanut lukea olevansa panimomestari. Itse olen opiskellut oluentekijäksi vuoden verran ammatti-instituutti Liviassa.

Ja kyllä. Pienpanimoita tulee nyt lujalla vauhdilla erilaisia, samoin erilaisia oluttermejä joista ei välttämättä ole kellään muulla vielä hajuakaan kuin kyseisen termin lanseeraajalla kotimaan kielelle. Olisi hienoa jos näitä joku päivittäisi tai muuten seuraisi koska tuo ei saa olla kuitenkaan syy siihen että ei saa sanoa mitään tai pitää sanoa siten kuten on sanottu sata vuotta. Koska silloin kulttuurin kehitys ei pääse vapaasti tapahtumaan.

Tämän Heikin peräämän keskustelun kautta me saamme asiat kehykseen ja taas eteenpäin.

Käyttäjän kahkonh kuva
Heikki Kähkönen

Kiitos Tuomaalle kommentista. Minä - ja monet muut pitkään ammatikseen näitä asioita seuranneet - pidän panimomestari-titteliä osoituksena ammatillisesta osaamisesta ja arvostuksesta. Käytännössä se on ammattinimike, joka saavutetaan joko pitkän ja monipuolisen panimoalalla työskentlyn ansiosta tai tänä päivänä sekä alalla työskentelyn että panimoalan korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen.

Meillä toimii erittäin aktiivinen Suomen Panimomestariyhdistys ry, joka on perustettu jo vuonna 1934. Yhdistyksessä on jäseniä noin 150, ja heidän lisäkseen on 10 kunniajäsentä. Tämän yhdistyksen jäseniä olen tottunut yleensä pitämään panimomestareina. Heidän joukossaan on toki useita pienpanimoissa työskenteleviä oluentekijöitä, joista monilla on myös takanaan joko Saksassa, Englannissa tai Tanskassa suoritettu panimomestarin tai diplomipanimomestarin tutkinto.

Toimituksen poiminnat