Kantapöydässä Tukevaa asiaa tuopin ääressä.

Alkoholijuomat ravintolaruoan kanssa samalle viivalle

Muutamat kansanedustajat ovat vihdoin heränneet virkamiesten ikeen alta vaatimaan ravintoloissa alkoholijuomien arvonlisäveron alentamista tarjoiltavan ruoan kanssa samalle tasolle. Päättäjät alkavat ymmärtää, että horeca-alojen palvelujen kehittämisessä on ihan oikeasti työllisyyspotentiaalia.

Nyt vielä pitäisi saada kokonaisymmärrys sille tasolle, että päätöksenteko asiassa on myös yllättävän vaivatonta. Ravintoloiden alkoholijuomien alv:stä päättämisessä kun ei olekaan kyse sosiaali- ja terveys- tai alkoholipolittisesta manööveristä (jollaiseksi se on haluttu leimata), vaan yksinkertaisesta veropolitiikan työkalusta.

Voimassa olevan EU-direktiivin mukaan kukin jäsenmaa voi itse päättää, ovatko alkoholijuomat mukana alennetun alv:n piirissä vaiko eivät.

Ravintolaruoan arvonlisävero on Suomessa 14 prosenttia, kun alkoholijuomilla se on 24 prosenttia. Ravintoloiden alkoholijuomien arvonlisäveron alentamisella ruoan kanssa samalle tasolle on tarkoitus parantaa horeca-sektorin kannattavuutta ja työllisyyttä, vähentää Viron viinarallia sekä ennen kaikkea saada lisää asiakkaita anniskelupaikkoihin kotisohvilta.

Pelkonen ja Myllykoski airueina

Kansanedustajat Jaana Pelkonen (kok.), Jari Myllykoski (vas.) ja Ari Jalonen (ps.) vaativat eduskunnassa alkoholiveron korotuksen käsittelyn yhteydessä (15.10.) alkoholin arvonlisäveron alentamista. 

Myllykoski myös kirjoitti aiheesta blogissaan elokuussa  ja Pelkonen viimeksi viime perjantaina kertoen samalla jättäneensä asiasta eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen. Siinä hän kysyy, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ravintoloiden alkoholianniskelun arvonlisäverotuksen laskemiseksi ruuan kanssa samalle tasolle.

Asia on tuotava eduskunnassa saliin, ja sitä kautta keskustelu saa lisää vauhtia myös julkisuudessa. Suurella mielenkiinnolla jään odottelemaan hallituksen vastausta tai lähinnä, kuka sen antaa. Nähtäväksi jää, onko vastaajana alkoholilain uudistuksesta vastaava peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.), työllisyysasioiden päsmäri työministeri Lauri Ihalainen (sd.), valtion kirstunvartija valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) vaiko peräti itse pääministeri Jyrki Katainen (kok.).

Ravintola-alkoholin arvonlisäveron laskeminen ei ole tänä syksynä ensimmäistä kertaa esillä poliittisella agendalla. Siitä puhuttiin muutamissa kommenteissa lähinnä yksittäisten ravintotoloitsijoiden suulla, kun ravintolaruoan arvonlisäveron alentamisesta kaupassa myytävän ruoan tasolle päätettiin v. 2009.

Silloin alkoholijuomien jättämistä alennuksen ulkopuolelle perusteltiin valtiovarainministeriössä "poliittisena päätöksenä". Asia herätti yllättävän vähän kummastusta tai puhumattakaan vastareaktioista, vaikka esimerkiksi silloisen Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa ei alkoholia suljettu muiden ravintolapalveluiden ulkopuolelle.

Edunvalvojat hukassa

Ravintolapalveluiden arvonlisäveron alentaminen oli muutama vuosi sitten kiperä kysymys ravintoloiden edunvalvontaa harjoittavalle Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRa ry:lle. Kapakoiden edunvalvoja kun ajeli alv-väännössä lähes sammutetuin lyhdyin tai ainakin puolivaloin, kun toiveista huolimatta liitto ei vaatinut alkoholijuomia mukaan alvin alennukseen.

Muistan hyvin kun tuolloin aiheesta useita juttuja kirjoittaessani MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi sanoi minulle suoraan, että "luovuttiin alkoholivaatimuksesta, koska haluttiin saada alennus edes ruoalle".

MaRan sisällä liiton hampaattomuus herätti ansaittua ihmetystä. Kaikille ravintoloitsijoille ja MaRan jäsenyrittäjille ei näet oikein sopinut, että edunvalvontaorganisaatio tyytyi vaatimuksissaan vähimmäistavoitteeseen. Osittain myös tästä johtuen Suomessa onkin tähän saakka keskusteltu, että arvonlisäveron laskeminen koskee vain ruokaa, eikä esimerkiksi olutta, viiniä tai väkeviä.

Toisin sanoen alkoholijuomien rajaaminen alv-alen ulkopuolelle on mielletty jopa niin itsestään selväksi, että yleisesti on puhuttu vain ravintolaruoasta eikä ravintolapalveluista, kuten muissa EU-maissa asia on ymmärretty.

Olisi toivottavaa, että MaRa ja työntekijäliitto PAM ottaisivat vihdoin tässä lusikan kauniiseen käteensä ja lähtisivät nyt kansanedustajien tuella voimallisesti ajamaan ravintolajuomien alvin alentamista yhtenä elvytyskeinona sekä vastapainona Sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ja eduskunnan kukkahattupuolueen toteuttamalle ravintoloiden teurastuslinjalle. 

Murto-osa alkoholista myydään ravintoloissa

Totuus on, että alkoholijuomien anniskelussa Suomi on läntiseen Eurooppaan verrattuna tynkävaltio. Kun esimerkiksi kotimaassa myydystä oluesta vielä 1990-luvun puolivälissä noin puolet nautittiin anniskelupaikoissa, on määrä enää 15 prosenttia (Valvira, tammi-heinäkuu 2013).  Tavallisen maustamattoman viinan sekä puna- ja valkoviinien myynnistä ravintoloiden osuus on puolet oluesta eli 8 prosentin luokkaa.

Oluenystävänä on huojentavaa, että erikoisoluiden myynti on kasvussa. Kiitos kuuluu vuosi vuodelta eteen päin menevälle olutkulttuurille ja alan harrastajille. Lohtua tulevaisuuteen antaa se, että kulutustottumukset ovat näin pikkuhiljaa muuttuneet määristä laatuun ja makuihin.

Esimerkiksi pintahiivaoluista myydään moninkertainen määrä muihin juomiin verrattuina eli peräti reilu kolmannes (35,7 %) ravintolakanavan kautta. Myyntilitrat kasvavat tasaisen varmasti siitäkin huolimatta, että tuontiolutpullosta tai kotimaisen pienpanimon panemasta tuopillisesta saa pulittaa olutravintolassa 6,50-9,00 euroa, joskus jopa enemmän. 

Vuoden vaihteessa tapahtuva alkoholiveron korotus vähentää ravintolajuomista entisestään. Kotona on helpompi vetää kunnon kännit tai monta päivää putkeen. Ravintolan valvotuissa oloissa siihen tulee äkkiä stoppi.

Suomalaisen vero- ja alkoholipolitiikan seurauksena meiltä on poistunut ravintolamyynnistä satoja miljoonia litroja olutta. Kymmenen viime vuoden aikana voidaan laskea ravintolatoimialalta jopa miljardin tuopin tulonsiirrosta päivittäistavarakaupalle. Luku vain kasvaa, kun mukaan lasketaan Suomenlahdella seilaavat laivat ja Tallinnan kaupat. 

Ja on hyvä muistaa, että oluen verotus on Suomessa Euroopan Unionin korkein ja koko Euroopassakin Norjan jälkeen toiseksi korkein. Ja etumatkaa muihin maihin syntyy entisestään, kun veroja vuoden vaihteessa taas korotetaan.

Liite 6. Oluiden kotimaanmyynti milj. litraa ja anniskelun osuus %
1999 - 399,6 l - 28,7 %
2003 - 409,8 l - 24,3 %
2005 - 433,6 l - 20,8 %
2007 - 451,7 l - 18,3 %
2008 - 446,6 l - 17,2 %
2012 - 422,7 l - 15,3 %

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Sellaista politiikkaa voisin kannattaa, että ruoan kanssa myytävä 1. viini tai olutannos olisi alvn:n osalta edullisempi, eli ohjattaisiin viinin ja oluen käyttöön vain ruokajuomana.

Kokonaisuutena toivon, että alkoholin keskimääränen kulutus saadaan puolitettua tavalla tai toisella vuoteen 2020 mennessä.

Käyttäjän kahkonh kuva
Heikki Kähkönen

Kokonaiskulutus on paljon muutakin kuin ns. ongelma- tai sairastavuusindikaattori. Ensisijaisesti se on politiikan väline. Olen usein kirjoittanut ja puhunut kokonaiskulutuksen harhasta, jolla perustellaan järjettömiä ja viime vuosisadan agraari-teolliseen yhteiskuntaan perustuvia alkoholi- ja veropoliitittisia ratkaisuja.

Toimituksen poiminnat